 |
|
|  |
|
KANSAN TAHTO
Suomalaiset arvostavat ennen kaikkea sosiaaliturvaa. Selvä enemmistö on sitä mieltä, että niin sanottujen yhteiskunnan heikpoimpien palvelut pitäisi turvata. Veroja maksetaan mieluusti, koska niillä saadaan ilmaista terveydenhuoltoa, koulutusta ja niin edelleen. Hyvinvointivaltiota puolustetaan sodankatkuisilla kielikuvilla, sen säilyminen on puolueiden kärkiteemoja jokaisissa vaaleissa.
Samaan aikaan keskustellaan siitä, mihin yhteiset varat riittävät ja mihin eivät. Hyvinvointipalvelujen alasajoa vaativat esittävät puheenvuoronsa korostetun vakavasti ja ryhdikkäästi. Jostain syystä he ovat valmiita aloittamaan säästötalkoot aina juuri sieltä päästä, missä menee kaikkein huonoimmin: päihdehuollosta, vanhainkodeista, vammaispalveluista, yksinhuoltajista. Keskiluokalta leikkaaminen tarkoittaisi syöttävän käden puremista, joten sitä ei missään tapauksessa edes ehdoteta.. Nämä haluavat osoittaa olevansa järkeviä, vastuullisia ihmisiä, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sanoa tosiasiat ääneen. Ehkä Matti Wuori oli oikeassa kirjoittaessaan, että suomalaiset ovat masokisteja. Hyvinvoinnin alasajajat ovat suosittuja poliitikkoja, jotka "uskaltavat sanoa niinkuin asia on". Myönteinen puhe leimataan oitis tahattomaksi tai tahalliseksi valheeksi, mutta pessimismi niellään tuosta vain.
Hyvinvointipalvelut eivät ole pelkkää valtion pohjatonta, pyyteetöntä hyvyyttä. Niiden taso on laskettu aika lailla niin, että ne palvelevat yhteistä etua, eivätkä lopulta tule kalliiksi ollenkaan. Esimerkiksi naisten työssäkäyntiä alettiin Suomessa tukea lasten päivähoidolla siksi, että tällä maalla ei ollut varaa pitää heitä kotona, pois tuotannosta. Palvelujen ja rahallisen tuen saaminen vaatii työtä. Jos jostain syystä ei voi tuoda rahaa yhteiseen kassaan tekemällä palkallisesti töitä, aika ja omanarvontunto menevät kyllä papereita täyttäessäkin. Minä käyn joka vuosi erikoislääkärillä näyttämässä, että pysyvä vammani ei ole hävinnyt mihinkään ja täytän uudet hakemukset kuntoutuksesta ynnä muusta välttämättömästä. Työttömät kirjoittavat erikseen jokaisen päivän kohdalle olevansa työttömiä. Meidän ei anneta edes hetkeksi unohtaa, että me olemme niitä, jotka maksavat rahaa kunnon ihmisille.
Suomi ei ole sellaisessa taloudellisessa hätätilanteessa, että palvelujen leikkaaminen on pakollista. Minä ja valtaosa muista suomalaisista olemme valmiita maksamaan vaikka lisää veroja, että palveluja saisi jatkossakin. Järjestelmä vaatii koko ajan muutoksia, mutta se ei tietenkään tarkoita, että se pitäisi kokonaan purkaa. Hyvinvointi vaatii arvovalintoja. Vaalit ovat niille otollinen aika - vaikkei sitä aina niiden välillä usko.
Amu
|
|
|
|
|
