 |
|
|  |
|
ASIANTUNTEVAT VALLAN VAHTIKOIRAT
Kansalaisjärjestöt ovat olennainen osa demokratiaa. Päätöksentekijän kannalta ne ovat kultakaivoksia: niistä saa paljon tietoa siitä, mitä raportit ja selvitykset eivät kerro. Ne tuottavat yhteiskunnan kannalta tärkeitä palveluita. Siihen nähden, kuinka merkittäviä järjestöt ovat, niitä tuetaan julkisesti harmillisen vähän.
Kansalaisjärjestöjä kritisoidaan yhden asian liikkeiksi, jotka unohtavat kokonaisuuden ja pelaavat pelkästään omaan pussiinsa. Tiedän kokemuksesta, että näinkin voi käydä, joten lähdekritiikki on paikallaan järjestöjä kuunnellessa. Suurin osa kansalaisjärjestöistä tekee kuitenkin työtä pyyteettömästi paremman maailman puolesta. Niilläkin järjestöillä, joiden toiminta ei ole suoraan poliittista, on yhteiskunnallinen roolinsa. Esimerkiksi mieleen tulee Mummon kammari, joka tarjoaa vapaaehtoisia seuranpitäjiä vanhuksille, jotka sellaisia tarvitsevat ja haluavat. Monet taideryhmät, ammattimaiset ja harrastelijapohjaiset, ovat järjestöjä. Itse olen tutustunut enimmäkseen vaikuttamaan pyrkiviin järjestöihin.
Järjestöjen rooli demokratiassa ei ole ihan helppo. Niiden tehtävä on vahtia päättäjiä ja ärähtää aina, kun jotain on menemässä tai mennyt pieleen. Siinä vaaditaan aikamoista asiantuntemusta ja näkemystä. Valitettavasti ne järjestöt, joilla on rahaa palkata kokopäiväisiä lobbareita ja tuottaa kiiltäväpintaista materiaaleja, saavat äänensä helpommin kuuluviin kuin köyhemmät.
Kansalliset järjestöt eivät enää riitä, kun yhteiskunnalliset kysymykset ovat maailmanlaajuisia. Esimerkiksi ilmastonmuutos ja ihmisoikeudet ovat kaikille yhteisiä kysymyksiä. Kansainvälisiä järjestöjä on kyllä jo olemassa. Niissä on se perusvika, että ne ovat yleensä kansallisten järjestöjen kattojärjestöjä. Aidosti globaali kansalaistoiminta on ainakin toistaiseksi ollut vain yksittäisissä tapauksisssa, kuten silloin, kun kansalaisliike onnistui kaatamaan kansainvälisen vapaakauppasopimus MAIn.
Monella alalla tarvittaisiin pitkäjänteistä, globaalia kansalaistoimintaa. Vähemmistöjen edustajia on yhdessä maassa vähän, mutta jos lasketaan esimerkiksi kaikki maailman vammaiset yhteen, luku on merkittävä. Internetin ansiosta tieto siirtyy nopeasti eri puolille maailmaa. Yritykset ja talouselämä toimivat globaalilla tasolla. Julkinen poliittinen keskustelu on valitettavasti jämähtänyt kansalliselle tasolle, mutta todellisuudessa politiikkaakin tehdään yhä globaalimmalla tasolla. Kehitys ei saa karata kansalaisten käsistä, vaan globaalien järjestöjen perustamisella on jo kiire. Ne ovat globaalissa demokratiassa ihan yhtä tärkeitä kuin paikallisessa.
Amu
|
|
|
|
|
